Kahden suosikkilajin liitto: Hiihtosuunnistus

Hiihtosuunnistuksella on pitkät juuret ja ne ulottuvat aina 1890-luvulle saakka, vaikka lajissa on kilpailtu vasta 1940-luvulta asti. Hiihtosuunnistuksen maailmanmestaruuskilpailuita järjestetään kahden vuoden välein ja kilpailuissa palkitaan virallisesti maailman parhaat hiihtosuunnistajat. Ensimmäiset hiihtosuunnistuksen maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin 1975 Hyvinkäällä. Kilpailuihin kuuluvat pitkä matka, keskimatka, sprintti, viesti sekä sekaviesti. Suomi on toiminut kilpailuiden isäntämaana kolme kertaa. Kansainvälinen suunnistusliitto IOF on myöskin yrittänyt saada lajille oikeutta osallistua olympialaisiin, mutta toistaiseksi tämä ei valitettavasti ole onnistunut.

Parhaiten kilpailumenestystä niittäneitä maita ovat Suomi, Ruotsi, Venäjä ja Norja. Yhtenä syynä voidaan pitää sitä, että tehokkain keino harjoitella, on osallistua hiihtosuunnistuskilpailuihin, joissa pääsee testaamaan kestävyyttään oikeissa kisaolosuhteissa ja vaihtelevissa maastoissa ja sääolosuhteissa. Menestyneimpiä maita yhdistävät luonnollisesti pitkä talvi ja hyvät mahdollisuudet talviharjoitteluun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö lajia voisi ja pitäisi harjoitella kesällä, mikäli tähtäimessä on kilpatason hiihtosuunnistajan ura. Kesäharjoittelu tyypillisimmillään sisältää rullahiihtoa sekä sauvajuoksua poluilla, joissa käytetään karttatelinettä ja karttaa kuten talvellakin.

Mitä on hiihtosuunnistus?

Hiihtosuunnistus on hiihtokelpoisia teitä tai uria pitkin etenevä suunnistusmuoto, jossa edetään hiihtäen pitkin rasteilla merkittyä rataa. Kilpailupaikkana voi toimia esimerkiksi maastohiihdon tai ampumahiihdon kilpailupaikka. Hiihtotyyli on lajissa vapaa, eikä teillä tai urilla ole perinteiseen hiihtotyyliin sopivaa latua. Hiihtäjä käyttää vapaan hiihtotyylin välineitä ja etenee tasatyönnöin tai vapaan hiihdon tekniikoilla. Hyvälle hiihtosuunnistajalle ei riitä yhden hiihtotyylin hyvä osaaminen. Hiihtäjältä edellytetäänkin kaikkien eri hiihtotekniikoiden hyvää tuntemusta, jotta hän voi muuttaa hiihtotyyliään maaston mukaisesti, edetäkseen nopeinta mahdollista vauhtia.

Tasatyöntöön kuuluu työntö-, palautus- sekä liukuvaihe. Erityistä huomiota tekniikassa vaativat keskivartalon, olkapäiden, kyynärpäiden, käsien ja sauvojen asennot, jotka kaikki vaikuttavat osaltaan työnnön tehokkuuteen. Tasatyöntö tulee tarpeeseen kapeilla urilla hiihdettäessä. Luistelutyyli on perinteistä tyyliä taloudellisempi ja eteneminen on sen avulla nopeampaa. Siksi se onkin etenkin kovilla alustoilla hiihdettäessä suosittu hiihtotyyli myös hiihtosuunnistuksessa. Jyrkissä mutkissa ja vauhdin lisäämisessä taas toimii luistelupotku. Muita päätekniikoita ovat V1-tekniikka ja V2-tekniikka. Olemassa on myös lukuisia muita hiihtotekniikoita erilaisiin olosuhteisiin.

Hiihtosuunnistuksessa käytettävät välineet

On sanomattakin selvää, että laji vaatii myös varusteita. Suksissa ja sauvoissa on eroja, eikä lajia voi harjoittaa millä tahansa välineistöllä. Suksien valintaan vaikuttavat niin sääolosuhteet, kuin lumen määräkin. Tyypillinen valinta ovat luistelusukset, jotka tarjoavat mahdollisuuden nopeaan etenemiseen leveämmillä teillä, mutta toimivat myös hyvin tasatyönnöin hiihdettävillä kapeilla urilla. Lisäksi luistelusukset ovat ketterät hallita ja vakaat hiihtää. Hiihtosuunnistuskilpailuihin osallistuva hiihtäjä ottaa yleensä mukaansa vähintään kahdet eri sukset, jotka hän valitsee sääennusteiden ja kilpailupaikan mukaan.

Käytettävät sauvat ovat yleensä luistelusauvat. Jotta ne kantaisivat paremmin pehmeässä lumessa, on sauvojen sompa tavallista isompi. Tämä vaihtelee riippuen sääolosuhteista. Yksi tärkeimpiä hiihtosuunnistuksessa käytettäviä välineitä on karttateline. Karttatelineen tulee istua hyvin ja napakasti hiihtäjän päälle. Karttalevyn tulee myös olla mahdollisimman lähellä hiihtäjän kasvoja, jotta sen tarkastelu onnistuu hyvin nopeasti ja karttaa tulee pystyä vilkaisemaan helposti ja usein. Kooltaan karttateline on noin joko hieman isompi tai pienempi kuin A4.

Mitä lajissa menestyminen edellyttää?

Huipputason hiihtosuunnistus on vaativa kestävyyslaji. Saavuttaakseen hyvää menestystä lajissa, on hiihtäjällä oltava yhdistelmä monia ominaisuuksia, kuten korkea fyysinen kestävyys, loistava hiihtotaito ja kyky valita parhaat hiihtoreitit. Lajissa mitataan urheilijan fyysistä kestävyyttä sekä navigointitaitoja. Fyysinen voima painottuu ylävartaloon, ja hiihtäjän on esimerkiksi joskus kyettävä etenemään tasatyönnöin kapeilla urilla jopa kolmen tuntia kestävien kilpailuiden ajan. Tämä tietysti myös koettelee hiihtäjän psyyken kestävyyttä ja yksin hyvä kunto ei pitkällä aikavälillä johda menestykseen.

Hiihtosuunnistuksessa ei pärjää vain nopealla älyllä ja kovalla fyysisellä kunnolla, vaan se vaatii myös hyvää henkistä paineensietokykyä. Laji kehittää matemaattista ja loogista ajattelukykyä sekä lähimuistia. Kilpailun aikana hiihtäjältä edellytetään satojen päätösten tekemistä nopeasti kovan paineen alla nopeimpia reittejä valittaessa. Parhaiden reittien valitsemiseksi on otettava huomioon urien hiihtokelpoisuus, maaston korkeuserot sekä tietenkin reittien pituus. Tämä yhdistettynä siihen, että kilpailijan on tyypillisesti hiihdettävä huippunopeudella samaan aikaan tarkoittaa, että lajinsa parhailta odotetaan sekä huippukuntoa että terävää päätä.

Hiihtosuunnistus Suomessa

Hiihtosuunnistus on Suomessa suosittu laji ja harrastajia on runsaasti. Lajia harrastetaan kaikissa ikäluokissa 10-vuotiaasta aina 85-vuotiaaksi asti. Yhteensä harrastajia on noin 2 000, joista noin kaksi kolmannesta on miehiä. Hiihtosuunnistukselle erityisenä piirteenä voidaan pitää sitä, että kaikki ikäluokat kilpailevat samassa kilpailussa. Samassa kilpailussa on niin huippuluokan hiihtäjiä kuin harrastelijoitakin. Syynä tähän on se, että lajille hyviä harrastuspaikkoja on hyvin vähän, joten kilpailut toimivat myös lajin harrastuspaikkoina. Suomea pidetään yhtenä lajin huippumaana.

Hiihtosuunnistus maailmalla

Hiihtosuunnistuksessa kilpaillaan Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Kaikki kilpailut järjestetään luonnossa. Kilpailumaastot vaihtelevat puistoista metsämaisemiin ja vuoristoihin. Kilpailuiden järjestämiselle on oikeastaan olemassa vain yksi edellytys: kilpailupaikalla täytyy olla lunta. Hiihtosuunnistus kuuluu niin Asian Winter Gamesin kuin CISM World Winter Gamesinkin lajivalikoimiin. Molemmat kilpailut järjestetään olympialaisten tapaan joka neljäs vuosi. Lajin tärkeimpinä kilpailuina voidaan kuitenkin pitää hiihtosuunnistuksen maailmanmestaruuskilpailuita, jotka järjestetään joka toinen vuosi. Kilpailupaikkana toimii yleensä jokin Euroopan maa, mutta kilpailtu on myös Japanissa asti.

Leave a Comment