Kartan lukeminen – näin sen teet!

Suunnistajan kaksi tärkeintä varustetta ovat kompassi ja kartta. Kompassia tarvitaan erityisesti kartan lukemisessa, jotta suunnistaja pystyy hahmottamaan ilmansuunnat ja kartan oikean suunnan. Metsässä liikkuessa karttaa voikin joutua kääntämään useasti kompassin neulan näyttämän suunnan mukaan. Perusideana onkin, että kartta osoittaisi aina kompassin osoittamaan pohjoiseen. Kompassin hallinnan jälkeen tärkein ja merkittävin osuus on kartan ja sen kaikkien merkkien tunteminen. Aloittelijasta se voi tuntua vaikealta, mutta hyvin pienellä harjoittelulla kuka tahansa pystyy oppimaan kaikki tarvittavat karttamerkinnät.

Kartan perusajatus on kuvata mahdollisimman monipuolisesti tiettyä maantieteellistä aluetta. Karttoja on tehty eri mittakaavoissa ja eri käyttötarkoituksiin, jotka myös määrittelevät sen tavan, jolla kartalla näkyvää aluetta on kuvailtu. Suunnistajalle kartta tarjoaa erinomaista tietoa paikkojen sijainnista toisiinsa nähden, välimatkoista, reiteistä ja tietoa paikallisista erikoisuuksista, kuten kasvillisuudesta. Karttoihin on myös merkitty korkeuserot, jotka tarjoavat haasteita suunnistusreitillä. Maastossa liikkuessaan suunnistajan täytyy koko ajan tehdä työtä vertailemalla kartan merkintöjä näkyvään maastoon ja tehdä niiden perusteella päätöksiä reitistä seuraavalle rastille.

Kartan merkinnät ja värit

Kartta on ylhäältäpäin kuvattu otos tietystä alueesta. Sen merkistö koostuu yksivärisistä karttamerkeistä ja se on piirretty ilmakuvien ja maaston perusteella käyttäen kansainvälisiä karttamerkintöjä. Värien ja karttamerkkien tunnistaminen ovat avain kartanlukemistaitoon, joten suunnistajan pitää oppia kaikki yleisimmät merkinnät ulkoa. Keltainen väri kartalla tarkoittaa avointa aluetta, kuten peltoa, niittyä tai hakkuualuetta. Sen sijaan vihreä väri taas on merkki vaikeakulkuisesta maastosta, kuten tiheäkasvuisesta metsästä tai muusta huonopohjaisesta maastosta, puista ja pensaista.

Sininen tarkoittaa aina vesialueita; järviä, jokia, lampia. Ruskea väri voidaan sekoittaa keltaisen kanssa, mutta sillä on merkitty kartalle maanpinnan muodot, kumpareet ja korkeuskäyrät sekä asfaltti- ja hiekkapinnat. Mustaa väriä käytetään esittäessä ihmisen tekemiä rakennelmia, teitä, polkuja sekä lisäksi kiviä ja jyrkänteitä. Niin ikään rautatiet, aidat, sähkölinjat ja ajotiet ovat kartalla mustin viivoin. Harmaalla esitetään rakennusten kattoja ja avokalliota. Viimeisin kartoissa käytettävä väri on valkoinen, joka tarkoittaa normaalia, hyväkulkuista maastoa.

Erilaiset suunnistuskarttatyypit

Erityisesti suunnistajille suunnattuja karttoja on kolmenlaisia: pihakarttoja, suunnistuskarttoja ja sprinttisuunnistuskarttoja. Aloittelevalle suunnistajalle suunnattujen karttojen täytyy olla tehty suureen mittakaavaan, jolloin niiden hahmottaminen on helpompaa. Kartoissa mittakaava on ilmoitettu yleensä sentteinä, niin että mittakaava 1:1000 tarkoittaa, että yksi senttimetri kartalla on luonnossa 1000 senttimetriä eli 10 metriä. Suunnistuskarttojen yleisin mittakaava on 1:10 000. Mittakaavat helpottavat etäisyyksien ja pinta-alojen mittaamista. Myös kompasseista on apua, sillä niissä on mittakaavajanoja, jotka auttavat välimatkojen hahmottamisessa.

Sprinttisuunnistuskartta on kehitetty erityisesti sprinttisuunnistukseen. Kartta on valmistettu helppolukuiseksi ja siinä on selkeästi kuvailtu puisto-, kaupunki- ja piha-alueita. Yleisesti ottaen niihin on merkitty pienimmätkin yksityiskohdat ja väritystä on niin ikään käytetty selkeästi tehden niistä erittäin helppolukuisia. Sprinttikartan viralliset mittakaavat ovat 1:4000 ja 1:5000. Metsämaasto on sprintti- ja suunnistuskartalla esitetty melkein identtisesti, mutta piha-alueissa on sprinttikartoissa käytetty huomattavasti enemmän yksityiskohtia. Suunnistuskarttaa käytetäänkin pääosin pelkästään maastoreiteille, kun taas sprinttisuunnistuskartta sopii vaativimmille alueille paremmin.

Kartan suuntaaminen

Kartan suuntaaminen on kartanlukutaidon perustaitoja. Sen avulla pystytään hahmottamaan oma olinpaikka ja maastokohteet. Karttaa voidaan suunnata maaston mukaan tai taitojen karttuessa myös kompassin avulla. Suuntaus tapahtuu vertaamalla selkeitä maastokohteita karttakuvaan ja asettamalla kartta oikeaan asentoon suhteessa maastoon. Tällöin maastossa näkyvät kohteet ovat myös kartalla oikealla ja vasemmalla näkyvät vasemmalla. Kulkusuunnan muuttuessa suunnistajan täytyy kääntää karttaa uudestaan kulkusuuntansa mukaiseksi. Aloitteleva kartanlukija voi harjoitella esimerkiksi kotipihalla kartan suuntaamista selkeiden ja suurten rakennusten avulla.

Kaikki kartat painetaan niin, että pohjoinen sijaitsee aina karttapaperin yläreunassa ja tekstit ovat vaakasuorassa, eli ne luetaan lännestä itään. Lisäksi niissä on aina pohjoissuuntaa osoittava nuoli. Kompassin avulla karttapohjoinen pitää suunnata oikeaan pohjoiseen. Tässä avustavat kompassin pohjoisnuoli ja pohjoisviivat, joita kulkee tasaisin väliajoin pystysuorasti kartan poikki. Oikein suunnatun kartan yläreuna osoittaa aina kohti pohjoista. Maastossa liikkuessa kompassia voi pitää kartan päällä ja käännellä sitä nuolen liikkuessa suuntaan tai toiseen.

Kartan lukeminen

Huolellinen kartan lukeminen on suunnistajan ja muidenkin metsissä liikkujien perustaito ja turva. Seuraamalla karttaa ja vertaamalla sitä lähialueella nähtävän ympäristön piirteisiin, ymmärtää suunnistaja oman sijaintinsa kaiken aikaa. Paikannusta helpottaa, jos peukaloa pidetään koko ajan kartalla lähellä olinpaikkaa. Tästä syystä karttaa voidaan joutua hieman taittelemaan. Liikkuessa eteenpäin peukaloa siirretään kohti kulkusuuntaa. Ennakoiva kartan lukeminen helpottaa niin ikään liikkumista ja oikean reitin valitsemista. Kompassi on erinomainen apuväline maastoissa, joissa ei ole paljoakaan yksityiskohtia.

GPS-paikanninta voi käyttää myös kartanluvussa

GPS-paikanninta voidaan hyödyntää myös kartan lukemisessa. Erityisesti oman sijainnin määrittäminen GPS-paikantimeen tallennetun karttapohjan avulla on hyvin helppoa. Laitteen näytöllä näkyvä musta nuoli ilmoittaa sijainnin ja kulkusuunnan. Hieman epätarkempien karttapohjien kanssa, voidaan annettuja korkeuseroja verrata paperikartan merkintöihin ja päätellä tällä tavoin oma sijainti. Se on erityisen kätevää silloin, kun halutaan selvittää olinpaikka nopeasti, ja jos apuna on lisäksi paperikartta. GPS-paikantimen karttapohjaan voidaan niin ikään etukäteen merkitä navigointikohteet, jolloin näytöllä näkyy oikeaan suuntaan ohjaava navigointiviiva.

Leave a Comment